Prokariaatti Kohtuullisen tasaveroprosentin ja työstä palkitsemisen puolesta

Tuloeromörkö

Tuloerot ovat Suomessa suuri mörkö. SDP on saanut mediankin uskomaan, että tuloerot olisivat paha asia. Tosiasiassa näin ei ole, vaan tuloerojen kasvattamisella olisi taloutta elvyttävä ja työmotivaatiota lisäävä vaikutus.

Suomesta ollaan mukamas tekemässä palveluyhteiskuntaa, mutta valitettavasti harvalla on varaa ostaa tai tuottaa niitä palveluita, koska työnantajamaksut ja verotus ovat sietämättömän kireitä ja kaikesta työstä jää käteen yhtä vähän, eikä ollenkaan työn vaativuuden mukaan. Tuloeroja pitäisi lisätä, koska pitkällä tähtäimellä sillä olisi oikeasti työllistävä ja kannustava vaikutus. Nythän ei sinänsä kannata hakeutua vaativampiin töihin rahan takia, koska käteen jää saman verran kuin vähemmän vaativista töistä.

Jos tuloeroja oikeasti olisi, kannustaisi se hankkiutumaan niin hyvään työhön kuin omat kyvyt vain ikinä riittävät. Kun vaativammista töistä oikeasti tienaisi kunnolla, niitä tekevillä olisi varaa palkata kotiinsa esimerkiksi siivooja ja kiinteistöhuoltomies, jotka edelleen työllistyisivät. Nyt kaikki tehdään itse, koska palveluita ei ole varaa ostaa. Palveluyhteiskunnan sijasta Suomi on näistä syistä itsepalveluyhteiskunta.

AY-liikkeen ansiota on se, että osaajalle voi maksaa paskaa palkkaa, kun Hakaniemessä on niin sovittu. Kun huippuosaaja pyytää arvoistansa palkkaa, voi työnantaja aina vedota liittojen tekemiin sopimuksiin ja evätä palkankorotuksen, koska palkka on sopimusten mukaan "linjassa". Säästyneen rahan voi siirtää ylimmän johdon palkkioihin riippumatta siitä miten yritystä edes johdetaan. Tänä kvartaalitalouden aikana kun millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että joka kolmas kuukausi kuvitteelliset numerot näyttävät hyviltä, että pörssikurssi nousee, että ylimmän johdon optiot olisivat arvossaan vapautumishetkellä.

Etenkin suuryritysten ylimmälle johdolle maksetaan usein kohtuuttomia palkkioita verrattuna työn vaativuuteen. Jos nämä valtavat palkkiot jaettaisiin bonuksina yrityksen erityisosaajille, tuottavuus nousisi taatusti. Suuryrityksen johtaminen on toki erittäin vaativaa ja suuri vastuu painaa, mutta samassa yrityksessä olevat todellista erikoisosaamista vaativia tehtäviä tekevät korkeasti koulutetut henkilöt sen sijaan joutuvat tulemaan toimeen vain hieman paremmalla palkalla kuin ns. hanttihommia tekevät. On toki oikein, että toimiva johto palkitaan hyvästä tuloksesta, mutta tässä tulisi myös ottaa huomioon minkälaisilla menetelmillä ylin johto on tuloksen tehnyt.

Omistajien kuuluu tietenkin saada yritykseen sijoittamalleen panokselle tuottoa. Sehän on koko sijoitustoiminnan ydin. Valitettavasti monilla kapitaalin haltijoilla vain näyttää nykyaikana olevan sama pohjimmainen ajatus kuin perustuloa vaativilla yhteiskunnan laiskoilla loisilla, eli "hetimullekaikkinyt". Luulisi kapitalistinkin tajuavan, että kun panostetaan yrityksen henkilöstön hyvinvointiin ja kannustamiseen, kasvaa tuottokin takuuvarmasti tämän ansiosta. Tarvittaisiin vain kannustavampia tuloja tekijöille - tietenkin jokaiselle ansionsa mukaan - ja pitkällä tähtäimellä tämä näkyisi tuloksessa.

Tällä hetkellä monikin voi ajatella, että mitä sitä suotta rehkimään, kun tästä maksetaan näin huonosti ja kohta on kuitenkin edessä YT-neuvottelut, että kvartaalin lopussa olisi paremmat numerot. Tosiasia on se, että raha on se, joka saa palkkatyöläisen liikkumaan. Vaikka kaikennäköisillä pseudotutkimuksilla yritetään osoittaa, ettei palkka olisi muka tärkeä asia, niin loppujen lopuksi se painaa kupissa varsin paljon, vaikka jotkut eivät kehtaa sitä tunnustaakaan. Poikkeuksena ovat tietenkin jotkut kutsumusammatit, mutta ne ovat marginaalitapauksia. On aivan järjetöntä panna isoja summia esimerkiksi siihen, että kuskataan muutamaksi työpäiväksi henkilöstö jonnekin korpihotelliin pohtimaan arvoja. Jos sama raha jaettaisiin tekijöille bonuksina, olisi tällä tuottavuuteen aivan toisenlainen vaikutus.

Suuret työnantajamaksut ovat Suomessa paha ongelma. Ne tekevät työllistämisen usein liian kalliiksi. Tämä on tilanne erityisesti matalapalkka-aloilla. Jokainen matalapalkka-aloilla työskentelevistä on varmasti palkkansa ansainnut, mutta työnantajalle monikin sellainen homma on liian kallista teettää juuri työnantajamaksujen takia. Jos ne olisivat alemmat, parantaisi se välittömästi työllisyyttä, kun olisi varaa palkata tekijöitä. Työnantajana toimivalta yksityishenkilöltä nämä pitäisi poistaa kokonaan. Se kannustaisi varmasti käyttämään esimerkiksi edellä mainittuja kotipalveluita, kuten siivousta. Jotkut saattavat nykyään jättää siivoojan palkkaamatta pelkästään siitä syystä, kun pelkäävät siitä aiheutuvaa byrokratiaa. Toisaalta byrokratiallahan on työllistävä vaikutus. Sinne virastoihinhan tarvitaan niitä verovaroin palkattuja paperinpyörittäjiä! Niitähän meillä onkin niin paljon, että riittäisivät kolme kertaa suuremmallekin valtiolle.


Pro-äijille ja pro-muijille pro-palkka ja sama kohtuullinen veroprosentti tuloista riippumatta!

etusivu       palaute