Prokariaatti Kohtuullisen tasaveroprosentin ja työstä palkitsemisen puolesta

Aktivismi

Aktivismia on monenlaista. Valitettavasti sanalla on erittäin negatiivinen kaiku, josta kiitos kuuluu lähinnä nuorisokommunisteille ja viherpipertäjille. Haluttuja tuloksia ei varmasti saada aikaan laillista elinkeinoa harjoittavien turkistarhaajien elinkeinon tuhoamisella, villalankakaupan ikkunoiden tuhrimisella tai suojeltavien rakennusten polttamisella.

Maailmalla toimii monenlaisia aktivistijärjestöjä. Useimmille niistä on yhteisenä piirteenä jäsenten värvääminen nuorista, jotka kaipaavat kovasti tunnetta kuulua johonkin ja olla tärkeä. Aktivistijärjestöt ovat vaatimassa milloin mitäkin, mutta vaatimukset ovat hyvin usein täysin mahdottomia toteuttaa reaalimaailmassa.

Nuorisokommunistit ovat idealisteja, jotka kuvittelevat oikeasti kommunistisen järjestelmän onnistuvan Suomessa, vaikka missään muussa maassa se ei ole onnistunut. Kommunismin ideahan on sinänsä varsin humaani, mutta onnistuakseen se sotii liian pahasti ihmisen luonnollista syvällä selkäytimessä olevaa tarvetta olla parempi ja omistaa enemmän kuin muut. Yksikään sattumalta rikastunut entinen kommunisti ei varmasti ole aatteensa mukaisesti jakanut omaisuuttaan tasan köyhien kesken. Nuorisokommunistit kuvittelevat usein, että kommunismi olisi sitä, että valtio maksaa kaiken veroja myöten, eikä kenenkään tarvitse panna rikkaa ristiin. Tyhmimmät heistä kulkevat Che Guevaran kuva paidassa, vaikka eivät edes kunnolla tiedä kuka hän oli. Kas kun eivät Stalin-paitoja pidä.

Yksikään vasemmistovallankumous ei ole parantanut työväestön asemaa, vaikka sillä sitä on aina markkinoitu. Karkeasti ottaen vasemmistovallankumouksessa proletariaatti ja eliitti vaihtavat osia, mutta niiden välissä olevan suurimman enemmistön, eli työväestön asema ei juurikaan muutu. Havaittavissa on ainoastaan biasia negatiiviseen suuntaan. Kaikille nuorisokommunisteille voisikin suositella tutustumiskäyntiä esimerkiksi Pohjois-Koreaan, missä tämä heidän ihannoimansa järjestelmä on aivan tuotantokäytössä. Missään maassa ei ole saatu aitoa kommunismia toteutettua sen täydellisen utopistisuuden takia. Kaikki maat, jotka siihen ovat yrittäneet pyrkiä, ovat päätyneet diktatuureiksi.

Vihreä puolue on kaaospuolue, jonka todellinen puolueohjelma on vain lyödä kapuloita rattaisiin kaikilla kehityksen saroilla. Puoluetta miehittävät lähinnä entiset stalinistit sekä taistolaisten lapset. Aate on nerokkaasti naamioitu luonnonsuojelullisten arvojen ympärille, vaikka todellisuudessa vihreät eivät välitä luonnosta, vaan haluavat ainoastaan kurjistaa kaikkien olot tasa-arvoisen huonoksi ja saada aikaan taantumisen kivikaudelle. Vihreiden ajamat asiat ovat useimmiten täyttä utopiaa, eivätkä ole mahdollisia toteuttaa reaalimaailmassa. Luonnon arvoihin vetoamalla on helppo saada äänestäjiksi nuoria, jotka eivät vielä osaa ajatella omilla aivoillaan ja kuvittelevat vihreiden oikeasti olevan hyvällä asialla. Vihreät tukevat Greenpeacea, joka on maailmanlaajuinen terroristijärjestö. Sen oikea tarkoitus on vaikeuttaa ylikansallisten suurten yhtiöiden toimintaa sekä energiatuotantoa. Tämä toiminta on tehokkaasti naamioitu luonnonsuojeluksi, joten Greenpeace nauttii tästä syystä myötämielisyyttä monelta muultakin taholta.

Oikea luonnonsuojelu on toki hyvä asia, ja sitäkin on olemassa. Esimerkkinä oikeasta luonnonsuojelujärjestöstä voidaan mainita WWF, jolla ei ole tekemistä kettutyttöterroristien tai muiden vastaavien ryhmien kanssa. Oikeaan luonnonsuojeluun voitaisiin vaikuttaa myös ydinvoimaa lisäämällä ja hiukkaspäästöjä vähentämällä. Autoveron sekä käyttövoimaveron poisto edesauttaisi uusien pienempipäästöisten autojen yleistymistä, mutta sehän ei tietenkään sosiaalidemokraattisessa Suomessa käy, koska joku voisi tulla kateelliseksi naapurin uudesta diesel-autosta.


Pro-äijille ja pro-muijille pro-palkka ja sama kohtuullinen veroprosentti tuloista riippumatta!

etusivu       palaute